Koirapuistossa oli sinä päivänä lämmintä ja aurinkoista. Koirat juttelivat sivummalla ja heidän katseistaan huomasi, että he puhuivat meistä – isännistä ja emännistä. Ajellessamme kotiin päin kävimme keskustelua mistä he olivat puistossa muiden whippetien kanssa jutelleet. Meidän ihmisten pukeutuminen ei kuulemma ollut yhtä tyylikästä kuin vinttikoirien olemus edellyttäisi. Ehdotin, että he saisivat koota vaatemalliston ajatuksella ”jos koirasi saisi päättää millaiset vaatteet hän sinulle valitsisi”. Meidän urheilukoirien valinta oli selkeä: ”Nopeita t-paitoja ja huppareita nopeiden koirien ystäville”. Tarjouduin yhtiökumppaniksi, mutta palkkasivat minut sihteeriksi…